...puuhellaani. Taas pari tuntia hellan ympärillä posket punaisina touhunneena en voi olla kehumatta ja ylistämättä omaa armasta puuhellaani.
Tuota hellaa, joka oli yksi tärkeimpiä asioita,
joka aikanaan vaikutti päätökseemme ostaa juuri tämä talo.
Hellaa, joka tuo mieleen muistoja lapsuudesta,
kotona hellassa paloi talviaikaan miltei aina tuli.
Hellaa, joka jakaa omaa ihanaa lämpöään ja on samalla hyödyksi ruoanlaitossa.
Aina kun vain voimme, valmistamme ruoat ehdottomasti puuhellalla.
Käyttäisin mielelläni hellaa myös aamuisin, mutta elämän ruuhkavuosien aikataulu ei juurikaan anna siihen mahdollisuutta muutoin kuin viikonloppuina ja lomilla. Mutta mikä ihanuus onkaan lauantai tai sunnuntaiaamuna rauhassa sytytellä tuli pesään ja keitellä aamupuurot sekä nauttia lämmöstä. Voi, ihana armas puuhellani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti