maanantai 27. heinäkuuta 2015

Tippa silmässä

Isäni ehdotti, että käytäisiin koittamassa onneamme
hillasuolla. Siispä aamulla suuntasimme auton nokan kohti apajia. 
Hillasaaliilla ei voi kehua,
ämpärin pohjalle ei kertynyt marjoja kuin kourallinen.
Muuten(kin) reissumme ajautui hieman sivuraiteille, 
piti pysähtyä tässä ja tuossa, vähän matkan päässäkin. 
tienvarren vilistessä kanttarelleja. Sienisaaliilla voikin kehua, 
iso ämpärillinen oli kotiin tuomisina.


Tulihan siellä metsän keskellä tippakin silmään. 
Saalista en sentään surrut vaan
tippa tuli silmään ihan muusta syystä. 
Sinne kuusien keskelle isä pysäytti auton, 
nousi autosta, avasi takaluukun ja huuteli "Tuutkos sä?"
Jaa mihin, eihän tässä ole suota lähimaillakaan...

No takakontille piti tulla. 
Isä oli keittänyt kahvit, tehnyt voileivätkin.
Harmitteli, kun vasta yöllä oli muistanut ottaa kinkun sulamaan, 
olikohan se vetistä. Vapisevin käsin kaatoi kahvia mukiin, 
kysyi paljonko laitetaan maitoa.
Siinä se itku meinasi tulla, oikein kunnolla. 
Lapsuuden marjareissuilla äidin tekemät eväät
syötiin takakontin reunalla tai kannonnokassa istuen. 
Silmään nousseen tipan  jälkeen tulikin sitten häpeä, 
miksen itse edes ajatellut eväiden tekoa. 

Evästauon jälkeen ajeltiinkin siellä täällä, 
tuollakin oli joskus käyty.  Taidettiin unohtaa ne hillatkin.
Monta, niin monta muistoa tulvahti mieleen.
Ja tämäkin hetki tallettuu muistojen joukkoon.

Jaana




10 kommenttia:

  1. Arvokkaita ovat ne hetket joita saamme iäkkäiden vanhempien seurassa vielä viettää. Lapsena mekin aina käytiin marjametsällä. Eväät oli se tärkein juttu :) Teillä tuntuu olleen ihana metsäretki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisten hetkien jälkeen ei edes saaliin vähyys harmita! :)

      Poista
  2. Muistaisipa itsekin arvostaa tuollaisia hetkiä kaiken kiireen keskellä.
    Niin tärkeitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoinpa näitä arjessa muistaa arvostaa mutta onneksi aina joskus saa tällaisia muistutuksia :)

      Poista
  3. Voi miten ihania hetkiä olette viettäneet yhdessä <3 Saitte vähän enemmän lakkoja kuin me, nimittäin saimme tasan kaksi kappaletta, yksi kummallekkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakkoja halajavan täytyisi varmaankin suunnata pohjoisen suuntaan. Yhdet jäätelöt ehkä saaliin kera saadaan syödä :)

      Poista
  4. Syksyisin kun olen isäni kanssa puolukassa,hänellä on aina tapana kertoilla menneistä ajoista. Ei haittaa vaikkei puolukoita niin saisikaan on ihanaa kuunnella niitä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kertomukset taisi tässä meidänkin reissussa olla se paras "saalis"

      Poista