torstai 27. kesäkuuta 2013

Ajatuksia tekniikasta....

Meillä on viime päivien puheenaiheena
ollut tekniikka. Kaikki sai alkunsa tästä
kirpparilöydöstäni (nyt saa nauraa!)


Löytö isolla L:llä! Samainen kasetti on toki soitettu puhki
alakouluiässä 80-luvulla, mutta nyt kun se 10 sentin hintaan
löytyi kirpparilta, niin mukaanhan se lähti ilman muuta. 
Silläkin uhalla, että nauha olisi venynyt ja vanunut. 

Tietoisena siitä, että meiltä vielä löytyy 
"antiikinaikainen" kasettipesä, 
jonka avulla tästä saa äänen kuulumaan, 
ostin siis hyvillä mielen tämän "muinaismuiston". 

Vain elämää -ohjelman uusintojen innoittamana 
tuleva kolmasluokkalainen
halusi heti kotiin päästyä kuulla mitä kasetti pitää sisällään, 
olihan kannen kuvassa se "Dingo" eli siis Neumann. 
Vaan mihin se laitetaan ja miten päin? 
Ja eikö siitä voikaan "kelata" kappaleesta toiseen 
yhdellä napin painalluksella? 
Miksi se pitää kääntää välillä? 
Miten niin kasetissa on kaksi puolta? 

Itse kuuntelin kyseistä kasettia sen ajan "MP3-soittimesta", 
siis Sony Walkmanista, josta yleensä parhaan 
kappaleen kohdalla loppui ne hiivatin patterit. 
Nyt Walkmanin kuvan nähdessään lapsi ei osaa kuin hämmästellä, 
mikä toi on????  (kuva lainattu netistä)



Taannoin näytin lapsille isäni säilyttämää
"meidän ensimmäistä kännykkää". Voi, että, oli siinä
lapsille hauskuutta, toiko muka kännykkä, hahahaa....  (kuva lainattu netistä)


Niinpä. Itse muistelen kuinka hienoa oli, kun meillä oli
matkapuhelin! Se otettiin aina lomamatkoille mukaan, vaan lapset
ei saaneet sitä vielä silloin kantaa, isä kantoi sen aina viimeisenä autoon, 
kun kaikki oli jo pakattu ja oltiin valmiina lähtemään.
Me lapset saimme vuoron perään "kunnian" laittaa
puhelimen antennin auton katolle, se oli oikea kohokohta!

Niin se kehitys kehittyy, 
ja näissä keskusteluissa on vielä monen monta naurun aihetta!
Moni kysymys on tällä viikolla alkanut 
"Äiti, oliks sillon, kun sä olit pieni, vielä edes...." 

Onko teillä ollut vastaavanlaisia keskusteluja? 

Mukavaa viikonloppua!

Jaana

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Juhannusviikko

Niin se vaan on, 
juhannusviikolla mennään ja 
onko se nyt niin, että ensi viikolla
jo päivä alkaa lyhenemään. 
Onneksi kesää on kuitenkin
vielä paljon jäljellä!

Meillä on tällä viikolla hiljaista, 
oudon hiljaista, kun juniori lähti
leirille seikkailemaan. Mieskin
palasi taas vapailta töihin (huilaamaan ?), 
joten ollaan varhaisteinin kanssa ihan kaksin. 
Tai siis, eipä tuo varhaisteini ihan kamalasti 
ole kanssani viihtynyt, omat kaverit on mukavampia :)

Kävin vaihteeksi "kaivuutöissä" mummolassa, 
ja mitäkös sieltä löytyikään. Vanha, vanha ja totisesti
patinoitunut ikkunanpoka, ollut vuosikymmenet
ns. kaivohuoneessa. Saisikohan tästä jotain kivaa tuunattua? 




Takapihan projektissa on meneillään katon rakennus, 
joten pian päästään sateensuojaan :)

Jos en tänne blogistaniaan enää ennen perjantaita ennätä, 
toivottelen varmuudeksi hyvää juhannusta jo nyt, 
toivotaan lämmintä säätä ja auringonpaistetta!

Jaana

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Tilannekatsausta...

En tiedä kiinnostaako teitä
lukea näitä huvimajahöpinöitäni, 
mutta laitanpa kuitenkin pari
kuvaa siitä missä tällä hetkellä mennään. 
Vaikkei rakennus ole suuri on se
kuitenkin meidän suurin oma
rakennusprojekti ever ja siksi
mukava laittaa "kansiin" ainakin itseä varten. 

Eilen illalla puhalleltiin sadepilvet muille maille ja
tänään aamupäivän aikana tämä


muuttui tällaiseksi


Tuleva kolmasluokkalainen on ollut ahkerana apuna, 
tarkisti muun muassa, että kaikki tulee varmasti suoraan :) 



Minä jo ehdin kysyä joko kannetaan kalusteet sisään, 
mutta rakennusmestarilta en saanut oikein vastausta. Miksiköhän? 

Terkuin, Jaana

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Hengähdystauko...

Tervehdys!
Täällä on sahattu, porattu, ruuvattu, 
naulattu, öljytty, maalattu, käännetty ja väännetty, 
mallattu ja nyt on huvimajan pohja valmiina paikoillaan. 
Sade on hiukan viivyttänyt töitä, mutta
tänään miehen mennessä vapailta töihin on pidetty
ansaittua hengähdystaukoa, tuoksuteltu pionia
ja maisteltu raparperipiirakkaa. 

 
Piirakan täyte oli itselleni uusi tuttavuus, 
mutta nyt hyväksi havaittu, 
suosittelen kokeilemaan.

POHJA
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta

TÄYTE 
500 g raparperia
1 dl sokeria
2 dl ranskankermaa
1 muna
1 tl vaniljasokeria

1. Vaahdota voi ja sokeri, Lisää muna ja keskenään 
sekoitetut jauhot ja leivinjauhe.
2. Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle. 
3. Sekoita sokeri raparperipalojen joukkoon ja levitä palat taikinan päälle. Sekoita loput täytteen aineet keskenään 
ja kaada seos piirakan päälle. 
4. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. 


 Terkuin, Jaana


 


 

torstai 6. kesäkuuta 2013

No kappas,

mikäs se tuossa pihalla?


Tällainen oli ilmestynyt meidän
pihalle, matkalla tuosta nurmikolta
eteenpäin varsinaiselle paikalleen....

Ja kas, pian väri onkin vaihtunut....

 
 Tänään joku ahkera öljysi lisää lautoja... :)


Puutavara huvimajaa varten tilattiin 
pieneltä yksityiseltä sahalta, 
jonka omistaja kaataa puut 
omasta metsästään ja tekee sitten lautoja, 
patikoita ja näemmä vaikka mitä muuta. 
Etuna oli, että saimme kaikki  laudat, parrut ja patikat
määrämittaan sahattuna ja kaiken lisäksi pihaan tuotuna. 
Ja kun emme halunneet kestopuuta, 
niin tämä oli hyvä ratkaisu, vaikkakin kaikki puut 
pitää käsitellä puunsuojaöljyllä, mutta on se sen arvoista. 

Tästä on hyvä jatkaa!

Jaana



tiistai 4. kesäkuuta 2013

Mummolookia....






Nuorison keskuudessa
mummopyörät ovat tällä
hetkellä suuressa suosiossa.
Mitä enemmän ruostetta ja
kulumaa, sen parempi.

Eipä meilläkään tältä
"mummobuumilta" vältytty,
vaan varhaisteinille on pyörää
etsitty jo tovi. Pyörää ei kovasta etsinnästä 
huolimatta löytynyt omien 
mummoloiden ja isomummoloiden
kätköistä, mutta hoksasin vielä
kysyä sukulaissedältä, ja....
BINGO!


Tämä "Prinssi" kuuluu olevan 50-60-luvulta, 
ja on kyllä ikäisekseen todella hyväkuntoinen. 
Jopa kelpaa ajella!

Aurinkoterkuin, Jaana