Kun suksi ei luista

Sain kesällä isoveikalta lyhyen ja ytimekkään viestin

"tollanen löyty". Viestiin sisältyi kuva ja

sanomattakin oli selvää, että viesti piti lukea muodossa 

"hae pois tai heitän roskiin". 

Ja kun suksi ei kertakaikkiaan enää luista, 

voi sen ripustaa vaikka naulakoksi seinälle :) 

Muistakaahan osallistua arvontaan!

Mukavaa viikonloppua!

Jaana

Viis vee! * Arvonta *

Tasan viisi vuotta sitten

istuin tällä samalla sohvalla ja
rekisteröidyin bloggerin käyttäjäksi.

Ujona ja blogistanian ihmeelliseen maailmaan tutustuen
kirjoitin ensimmäiset sanat omaan blogiin.

Kaikenlaista on viiden vuoden aikana tullut kirjoiteltua ja
olen saanut matkaani valtavan mukavia lukijoita, 

jokainen kommentti lämmittää mieltä kovasti.
Olen myös löytänyt monia hurmaavia blogeja,
joista olen ammentanut itselleni valtavasti ideoita.
Toivon, että olen itsekin onnistunut jakamaan ideoita
teille lukijoille. 

Synttäreiden kunniaksi arvon 

laatikollisen "romuaarteita".

 Vanhaan puulaatikkoon pakkaan iloisen enkelin, 

patinoituneen peltipurnukan ja aikaa nähneet vetimet.

 Säännöt

* 1 arpa - olet kirjautunut tai kirjaudut lukijaksi. 

* 2 arpaa - olet kirjautunut tai kirjaudut lukijaksi
               ja linkität arvonnan omaan blogiisi. 

Muista kertoa kommentissa monellako arvalla osallistut!

Arvonta alkaa nyt ja
osallistumisaikaa on maanantaihin 3.10. klo 20.00 asti.

Onnea arvontaan!

Jaana

Uutta väriä mattoon

Totesin tuossa muutama viikko sitten kokeilleeni

"mustamaalausta" itselleni aivan uuteen kohteeseen. 

Nurkissa on pyörinyt ylimääräisenä matto jos toinenkin 

ja nyt kaappeja ja varastoja tyhjentäessä niidenkin kohdalla

on mietitty jatkoa, jäävätkö vai lähtevätkö. 

 

Kaikki muut lähtivät uusiin koteihin mutta yhden säilytin, 

koska olen jostain joskus lukenut, että mattojakin voi maalata. 

Millä maalilla, sitä en tiedä, mutta koska tässä taloudessa on 

tapana kokeilla kaikenlaista, suihkautin hetken mielijohteesta

mattoon mustaa spraymaalia. Ihan pikkuisen vain sinne näkymättömiin 

alapuolelle ja jätin maalin odottamaan kuivumista. 

Melkein viisi minuuttia maltoinkin odottaa, 

kun jo iloisesti suihkuttelin maton päälipuoltakin mustaksi.

Lopputulos yllättää. 

Entisen varhaisteinin ikkunasta sisään kurkkivat auringonsäteet

saavat maton näyttämään kuvissa kovin läikikkäältä 

mutta todellisuudessa väri on melko tasainen. 

Ja mustavalko-väreistä tarkan asukkaan huone nyt

toiveiden mukainen :)

 

Iloista viikonjatkoa!

Jaana

Prinsessaunille

Meillä on kuluneen parin viikon aikana iso 

luuta lakaissut nurkkia niin, että kaikki 

irtilähtevä on saanut kyytiä, on pidetty 

pihakirppistä, myyty roinaa itsepalvelukirpulla, 

kannettu tavaraa Pelastusarmeijan kirpparille ja

surrattu kotipihan ja kierrätyskeskuksen väliä.
Ai, että tekee hyvää päästä turhasta roinasta eroon!

Eilen iso luuta osui takkahuoneeseen, josta se

lakaisi pihalle kokonaisen vuodesohvan.

Sänkytilaa yövieraille joo, mutta saman asian hoitaa

tarvittaessa pari varavuodetta, 

tai sitten jos haluaa oikein prinsessaunille.....

Sohvan saaminen pihalle teettikin oikein töitä, 

tuntui, että vuosien aikana joko ovet ovat kutistuneet tai sohva käyttäjiensä

tavoin leventynyt... pienoisen työrupeaman jälkeen sohva kuitenkin löysi tiensä

pihalle ja (lähes tonnin painoinen) prinsessainen rautasänky paikkansa takkahuoneesta.

Näissä talon tyhjennystalkoissa sain yhdeltä matonostajalta 

hänen itsensä askartelemia paperinarupalloja. 

Pitääkös niistä nyt sitten pallovalot sängyn päätyyn.....?

Nyt olisi suuri houkutus laittaa herne patjan alle.... :D

Mukavaa viikonloppua!

Jaana

Ludwigit

Miten se on, että entiset inhokit monesti muuttuvat

nykyisiksi ihastuksiksi? Olen ennenkin samaa asiaa täällä 

pohtinut ja nimenomaan lasiesineiden suhteen. Vielä 10 vuotta 

sitten ohitin kaikki näkemäni Nuutajärven Apila-sarjan astiat, 

nyt kyttäilen silmä kovana mistä löytyisi sopuhintainen iso, jalallinen

tarjoilumalja. Kahvikupit tai lautaset eivät edelleenkään innosta mutta 

jalallisia kulhoja olen keräillyt, ovat aivan ihania. 

Toinen sarja minkä en ajatellut olevan itseäni varten on Riihimäen Ludwig. 

A. Nopilla on sarjan kulhoja ja ensi kerran 

tuttavuutta kyseisten kulhojen kanssa tehdessäni pidin niitä aivan 

liian koristeellisina omaan makuuni. Ja nyt kuljen

kirpuilla ja netin myyntipalstoilla suurensuuret Ludwig-lasit silmilläni. Hah!

Tähän asti en ole löytänyt Ludwigista kuin lautasia 

ja yhden keskikokoisen kulhon

mutta eilen posti toi syötävän suloisen kermakon ja sokerikon. 

   Onko sinulla jokin entinen inhokki, 

josta tulikin nykyinen ihastuksesi?

Terkkusin, Jaana

Asetelma luonnosta

Kannoin alkukesästä lenkkipolun varren hakkuuaukealta

kotiin puun kaadosta jäljelle jääneen "lättänän",

ajatuksenani käyttää sitä tarjottimena.

Vaikka lättänä onkin ollut taivasalla koko kesän, 

oli se edelleen kuin vastasahattu vaikka toivoin, 

että puu olisi hiukan tummunut. 

Niinpä kaivelin kaappia ja annoin puulle hiukan väriä. 

Ja tällä kertaa lopputulos ei ollutkaan musta ;) 

Tontin laidalta hain muutamia puolukan ja mustikan

varpuja ja etupihalta lainasin asetelmaan myös pari käpyä. 

Mukavaa lauantai-iltaa!

Jaana

Syksyn enteitä

Niin se vaan on, syksy tulee ja

tänäkin vuonna aivan liian aikaisin. Onhan toki mukava 

illan hämärässä sytytellä kynttilöitä lyhtyihin ja istutella

callunoita pihalle mutta en kyllä voi sanoa olevani syysihminen, 

voi kun olisi kevät jo!

Yhden callunan jo ovenpieleen istutinkin, 

kaveriksi ystävältä saadulle pensastädykkeelle.

Pensastädykkeen kukinto on jo ohi mutta 

vihreys on vielä kovin valloillaan. 

Onnistuukohan tuon kasvin talvetus, voisiko 

sen istuttaa maahan, kuka tietää? 

Isän pihasta keräsin isoja käpyjä, 

jotenkin ne kuuluvat syksyyn. 

Maasta ruukkuihin kaivamani maahumala

rönsyilee vielä vahvasti ja on saanut hiukan syysväriäkin. 

Tässäkin kohtaa mietin talvetusta, 

annanko olla ruukussa vai tuikkaanko takaisin maahan? 

Tänään on ollut aurinkoinen ja lämminkin päivä, 

niitä toivon vielä paljon lisää tähän syksyyn :)

Mukavaa iltaa teille kaikille!

Jaana

Syyskuu

No niin, elokuu vilahti ohi eikä vieläkään

ole puuhakärpänen kunnolla puraissut. Ihan jo tylsistyttää, 

kun ei saa mitään tehdyksi, mitä nyt mustamaalausta olen

hiukan harrastanut, noin niin kuin "vaihteen vuoksi". 

Appiukon mökiltä meille kiikuttama alumiinipannu 

suorastaan huusi mustaa ja onhan se nyt tyylikkäämpi, 

täytyyhän sitä ollakin, kun maalta tänne "kaupunkiin" matkaa ;) 

Toinen mustamaalauksen kohde ei ole se mitä se ehkä tässä muistuttaa

Vanha vaakamme sanoi poks ja jonkin aikaa

etsittyäni löysin kirpulta mieleisen painonvartijan. 

Vaikka näyttäähän se nyt mustana paljon paremmalta

kuin ostoasussaan rosterisena, eikö vain? 

Ja niin kuin sanotaan, kaikkea pitää kokeilla, 

kokeilin mustamaalausta myös itselleni ihan uuteen kohteeseen. 

Palaan asiaan kunhan mustamaalaukseni kohde

suurimmasta järkytyksestä toipuu ;)

Mukavaa viikonloppua!

Jaana