Eihän se sitten mennyt niin kuin Strömsössä....
Kuten ehkä muistatte, maalasin syksyisen wc:n pikaremontin yhteydessä
olimme pakotettuja käyttämään tuota yläkerran suihkua ja
niinhän siinä kävi, ettei maali neljän ihmisen suihkutteluja kestänyt
vaan irtoili iloisesti isoina klöntteinä.
Eikä mikään ihme, sillä eihän tuo maali kaakelimaalia ollut.
Maaleissa lienee kuitenkin eroja, koska aikoinaan ystäväni luona
vesiliukoisella maalilla maalaamani kaakelit ovat päivittäisestä veden
lutraamisesta huolimatta säilyttäneet maalipintansa lähes uuden näköisenä.
Meilläkin wc:n lavuaaritaso on maalattu samalla maalilla ja kastuu
päivittäin mutta ratkaisevaa lienee siis veden määrä.
Jouduin siis maalamaan suihkunurkan lattian uudelleen
ja nyt maalasinkin samalla maalilla, jota levittelin alakerran
kylppäriin ja kodinhoitohuoneeseen. Seinäkaakelimaaliahan tuo
tosin on mutta luulisi nyt pienet lutraukset kestävän lattiassakin.
Mummolasta talteen ottamani, harmaaksi värjäämääni lakana toimii
kätevänä suihkuverhona ja pehmentää kivasti tätä kaakeloitua tilaa.
Nimikirjaimista voisi päätellä sen olleen mummon ja papan
kihlajaislahja, ehkä joka häälahja.
Arvokas muisto joka tapauksessa.
Maaliskuu etenee vauhdilla ja räntäsateesta huolimatta ollaan
jo ihan oikeasti keväässä.
Mukavaa viikonloppua!
Jaana