Valoa keittiöön

Parisen vuotta sitten kirpparilta itse itselleni 

aikaisena joululahjana tai muuten vain lahjuksena 

ostamani lamppuvanhus on seilannut meillä aika lailla

paikasta toiseen. Pisimpään se on toistaiseksi viihtynyt

yläkerran käytävässä pöydän kulmaan kiinnitettynä 

mutta ollut siinäkin aika vähäisellä käytöllä. 

Nätti se toki olisi tuossa käytävässäkin mutta koska sen 

kuitenkin enemmän käyttöön kuin koristeeksi hankin, 

on uusi valoa kaipaava paikka ollut jo pitkään mielessä. 

Löysikö vanhus nyt viimein oman paikkansa? 

 Hmmm, jos saisin yksin päättää, 

saisi kattolamppu lähtöpassit saman tien....

Aurinkoista torstaita!

Jaana

Puhtaat harmaat lakanat

Kylläpäs nämä päivät ja viikot kuluvat nopeasti, 

edellisen postauksen jälkeen on viiletetty reikäpallon

perässä pitkin Suomenmaata, juhlittu synttäreitä

ja kaikenlaista menoa on muutenkin riittänyt. 

Kotona on oikeastaan käyty vain

nukkumassa mutta tänään koittikin vapaa aamupäivä. 

Vapaan aamupäivän voikin kuluttaa vaikka siivoillen....

Räntäsateisen päivän väriteemaan sopivasti vaihdoin sänkyyn

puhtaat harmaat lakanat. Ostin nämä pellavaihanuudet viime kesänä 

eräältä puolitutulta, joka oli nukkunut lakanoissa kaksi yötä ja todennut, 

ettei pellava ole hänen juttunsa. Meillä nämä pellavalakanat ovat olleet 

kovassa käytössä, melkein voisin aina näissä nukkua, niin ihanat ovat. 

Värikin on just eikä melkein oma!

Ja vaikka muuten olen kovinkin pedantti päiväpeiton suhteen

niin näiden kanssa tykkään petailla puolihuolimattomasti, 

ryppyineen ja ruttuineen ovat niin kivan näköisetkin. 

 

Loppupäivän voikin vain odotella, että pääsee pujahtamaan

raikkaiden lakanoiden väliin :)

Mukavaa päivää teille!

Jaana

Kevennetään keittiössä

Haaveilen avohyllyköstä keittiöön. Haluaisin nimenomaan "irralliset"
hyllyt, vanhasta lankusta tehdyt olisivat unelma.
Pohdintaa aiheuttaa kuitenkin mahdollisen hyllykön paikka.
Melkein ainoa mahdollinen paikka olisi pikkuikkunan
yläpuolella enkä tiedä miltä hyllykkö-ikkuna-yhdistelmä näyttäisi.

Pienenä kuivaharjoitteluna nappasimme pari
kaapinovea irti tuosta kuvitellun hyllykön kohdalta.

Ensivaikutelma oli, että ei ei ei, 

ihan liian sekava ja ahdas. Hyllynkannattimienkin reiät suorastaan

hyppäsivät silmille ja ehdotinkin jo, että laitetaanpa ovet 

takaisin ja unohdetaan koko juttu. 

No, muista puuhista johtuen ovet jäivät notkumaan

lattiatasoon ja silmät alkoivat tottua avonaisiin hyllyihin. 

Mutta ne reiät.....

.

Ajatuksissa oli jokin kaunis tapetti mutta

kaapista kaivelinkin sitten dc-fixiä, jolla reiälliset seinät peittelin. 

Hyllyjä paikoilleen laittaessani tuikkasin keskimmäisen

hyllyn kannattimet liian ylös niin, että kolmella hyllyllä

olisi tullut liian ahdasta. Niinpä yksi hylly jäi suosiolla pois

ja hyvä niin.  Aika kiva lopputulos vaikka

itse sanonkin. Vaikka kyllä ne irtohyllyt vieläkin haaveissa ovat.....

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Jaana

Kukkakeittiöjakkara

Keräsin syksyllä talteen metallinkeräyspisteeseen, 

keräyskontin ulkopuolelle, jätetyn keittiöjakkaran rungon. 

Askelmat ja ylätaso oli poistettu mutta

ruosteinen raakile itsessään miellytti silmääni. 

Löytöni oli selvästi ennakoitu, koska varastosta

löytyi laudanpätkä, jonka toinen reuna oli viistottu. 

Pituutta tuolla jämälaudalla oli sopivasti niin, 

että keskeltä poikki sahattuna siitä tuli juuri sopivan kokoinen

taso uuden tehtävän kukkatasona saaneeseen jakkaraan. 

Kaapista kaivettu maalikin osui sävyltään metallirunkoon. 

 

Arvaattekos muuten mikä kasvi jakkaralta paikan sai? 

Aurinkoista torstaita kaikille!

Jaana

Never say never

Aina, jo teinivuosista lähtien, 

olen vannonut, että kotiini ei nahkaista 

sohvaa tai nojatuolia tule, ei ikinä. 

Kuitenkin nyt sellainen olohuoneemme

nurkassa nököttää....

I. Sännän piiiiiiitkäaikainen haaveilun kohde on 

ollut nahkainen, muhkea laiskanlinna. Asia on herättänyt

ajoittain kiivastakin keskustelua mutta tosiasiahan on, 

että kotimme on kaikkien täällä asuvien koti, joten 

kaikkien toiveetkin tulee huomioida. 

Näinpä I. Sännän haave nyt toteutui. Kovin muhkeaa 

laiskanlinnaa hän ei saanut mutta nahkaisen nojatuolinsa kuitenkin. 

E. Männän mieleen on tietysti kuluneisuus :)  

eikä 10 euron hintakaan huono ollut.

Ja kukapa tietää vaikka jonain päivänä 

E. Mäntäkin tuoliin suuremminkin tykästyisi....

Never say never. 

Iloa tiistaipäivään!

Jaana