torstai 27. huhtikuuta 2017

Valoa keittiöön


Parisen vuotta sitten kirpparilta itse itselleni 
aikaisena joululahjana tai muuten vain lahjuksena 
ostamani lamppuvanhus on seilannut meillä aika lailla
paikasta toiseen. Pisimpään se on toistaiseksi viihtynyt
yläkerran käytävässä pöydän kulmaan kiinnitettynä 
mutta ollut siinäkin aika vähäisellä käytöllä. 
Nätti se toki olisi tuossa käytävässäkin mutta koska sen 
kuitenkin enemmän käyttöön kuin koristeeksi hankin, 
on uusi valoa kaipaava paikka ollut jo pitkään mielessä. 
Löysikö vanhus nyt viimein oman paikkansa? 







 Hmmm, jos saisin yksin päättää, 
saisi kattolamppu lähtöpassit saman tien....

Aurinkoista torstaita!

Jaana





tiistai 25. huhtikuuta 2017

Puhtaat harmaat lakanat


Kylläpäs nämä päivät ja viikot kuluvat nopeasti, 
edellisen postauksen jälkeen on viiletetty reikäpallon
perässä pitkin Suomenmaata, juhlittu synttäreitä
ja kaikenlaista menoa on muutenkin riittänyt. 
Kotona on oikeastaan käyty vain
nukkumassa mutta tänään koittikin vapaa aamupäivä. 
Vapaan aamupäivän voikin kuluttaa vaikka siivoillen....

Räntäsateisen päivän väriteemaan sopivasti vaihdoin sänkyyn
puhtaat harmaat lakanat. Ostin nämä pellavaihanuudet viime kesänä 
eräältä puolitutulta, joka oli nukkunut lakanoissa kaksi yötä ja todennut, 
ettei pellava ole hänen juttunsa. Meillä nämä pellavalakanat ovat olleet 
kovassa käytössä, melkein voisin aina näissä nukkua, niin ihanat ovat. 
Värikin on just eikä melkein oma!
Ja vaikka muuten olen kovinkin pedantti päiväpeiton suhteen
niin näiden kanssa tykkään petailla puolihuolimattomasti, 
ryppyineen ja ruttuineen ovat niin kivan näköisetkin. 


 


Loppupäivän voikin vain odotella, että pääsee pujahtamaan
raikkaiden lakanoiden väliin :)

Mukavaa päivää teille!

Jaana

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kevennetään keittiössä


Haaveilen avohyllyköstä keittiöön. Haluaisin nimenomaan "irralliset"
hyllyt, vanhasta lankusta tehdyt olisivat unelma.
Pohdintaa aiheuttaa kuitenkin mahdollisen hyllykön paikka.
Melkein ainoa mahdollinen paikka olisi pikkuikkunan
yläpuolella enkä tiedä miltä hyllykkö-ikkuna-yhdistelmä näyttäisi.

Pienenä kuivaharjoitteluna nappasimme pari
kaapinovea irti tuosta kuvitellun hyllykön kohdalta.


Ensivaikutelma oli, että ei ei ei, 
ihan liian sekava ja ahdas. Hyllynkannattimienkin reiät suorastaan
hyppäsivät silmille ja ehdotinkin jo, että laitetaanpa ovet 
takaisin ja unohdetaan koko juttu. 

No, muista puuhista johtuen ovet jäivät notkumaan
lattiatasoon ja silmät alkoivat tottua avonaisiin hyllyihin. 
Mutta ne reiät.....
.
Ajatuksissa oli jokin kaunis tapetti mutta
kaapista kaivelinkin sitten dc-fixiä, jolla reiälliset seinät peittelin. 
Hyllyjä paikoilleen laittaessani tuikkasin keskimmäisen
hyllyn kannattimet liian ylös niin, että kolmella hyllyllä
olisi tullut liian ahdasta. Niinpä yksi hylly jäi suosiolla pois
ja hyvä niin.  Aika kiva lopputulos vaikka
itse sanonkin. Vaikka kyllä ne irtohyllyt vieläkin haaveissa ovat.....





Mukavaa pääsiäistä kaikille!



Jaana








keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kukkakeittiöjakkara


Keräsin syksyllä talteen metallinkeräyspisteeseen, 
keräyskontin ulkopuolelle, jätetyn keittiöjakkaran rungon. 
Askelmat ja ylätaso oli poistettu mutta
ruosteinen raakile itsessään miellytti silmääni. 

Löytöni oli selvästi ennakoitu, koska varastosta
löytyi laudanpätkä, jonka toinen reuna oli viistottu. 
Pituutta tuolla jämälaudalla oli sopivasti niin, 
että keskeltä poikki sahattuna siitä tuli juuri sopivan kokoinen
taso uuden tehtävän kukkatasona saaneeseen jakkaraan. 
Kaapista kaivettu maalikin osui sävyltään metallirunkoon. 
 






Arvaattekos muuten mikä kasvi jakkaralta paikan sai? 

Aurinkoista torstaita kaikille!

Jaana

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Never say never

Aina, jo teinivuosista lähtien, 
olen vannonut, että kotiini ei nahkaista 
sohvaa tai nojatuolia tule, ei ikinä. 
Kuitenkin nyt sellainen olohuoneemme
nurkassa nököttää....

I. Sännän piiiiiiitkäaikainen haaveilun kohde on 
ollut nahkainen, muhkea laiskanlinna. Asia on herättänyt
ajoittain kiivastakin keskustelua mutta tosiasiahan on, 
että kotimme on kaikkien täällä asuvien koti, joten 
kaikkien toiveetkin tulee huomioida. 

Näinpä I. Sännän haave nyt toteutui. Kovin muhkeaa 
laiskanlinnaa hän ei saanut mutta nahkaisen nojatuolinsa kuitenkin. 
E. Männän mieleen on tietysti kuluneisuus :)  
eikä 10 euron hintakaan huono ollut.
Ja kukapa tietää vaikka jonain päivänä 
E. Mäntäkin tuoliin suuremminkin tykästyisi....






Never say never. 

Iloa tiistaipäivään!

Jaana