Aina, jo teinivuosista lähtien,
olen vannonut, että kotiini ei nahkaista
sohvaa tai nojatuolia tule, ei ikinä.
Kuitenkin nyt sellainen olohuoneemme
nurkassa nököttää....
I. Sännän piiiiiiitkäaikainen haaveilun kohde on
ollut nahkainen, muhkea laiskanlinna. Asia on herättänyt
ajoittain kiivastakin keskustelua mutta tosiasiahan on,
että kotimme on kaikkien täällä asuvien koti, joten
kaikkien toiveetkin tulee huomioida.
Näinpä I. Sännän haave nyt toteutui. Kovin muhkeaa
laiskanlinnaa hän ei saanut mutta nahkaisen nojatuolinsa kuitenkin.
E. Männän mieleen on tietysti kuluneisuus :)
eikä 10 euron hintakaan huono ollut.
Ja kukapa tietää vaikka jonain päivänä
E. Mäntäkin tuoliin suuremminkin tykästyisi....
Never say never.
Iloa tiistaipäivään!
Jaana
Samaa olen itsekkin aina sanonut...EI nauhkasohvaa. No, ei meillä ole edelleenkään, mutta jos jostakin saisin edullisesti pehmeän/muhkean/kuluneen sohvan, niin voisi se meille muuttaakkin..:) TUo tuli ON hieno!
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että tämä on ihan ilo silmällekin :)
PoistaNo tuossa on kyllä ihanaa rouheutta.
VastaaPoistaRouheutta on, ostin tuolin nuorelta tytöltä, joka oli ostanut sen vanhalta mummolta, ikää ja ajan patinaa...
PoistaNo onpa sulla kummalliset vannomiset olleet. Nahkahan on niiiiin kätevä materiaali, tahrat lähtee rätillä pyyhkimällä toisin kuin kangassohvasta. Meille ei tule enää ikinä kangassohvaa ;-) Aika rouhea yksilö tuo - ja sangen edullinen :-)
VastaaPoistaNahka - kylmää ja liukasta, äänekäskin. En ole koskaan tykännyt nahkakalusteiden muodoistakaan. Onneksi nämä on makuasioita :)
Poista