Tippa silmässä

Isäni ehdotti, että käytäisiin koittamassa onneamme

hillasuolla. Siispä aamulla suuntasimme auton nokan kohti apajia. 

Hillasaaliilla ei voi kehua,
ämpärin pohjalle ei kertynyt marjoja kuin kourallinen.
Muuten(kin) reissumme ajautui hieman sivuraiteille, 

piti pysähtyä tässä ja tuossa, vähän matkan päässäkin. 

tienvarren vilistessä kanttarelleja. Sienisaaliilla voikin kehua, 

iso ämpärillinen oli kotiin tuomisina.

Tulihan siellä metsän keskellä tippakin silmään. 

Saalista en sentään surrut vaan

tippa tuli silmään ihan muusta syystä. 

Sinne kuusien keskelle isä pysäytti auton, 

nousi autosta, avasi takaluukun ja huuteli "Tuutkos sä?"

Jaa mihin, eihän tässä ole suota lähimaillakaan...

No takakontille piti tulla. 

Isä oli keittänyt kahvit, tehnyt voileivätkin.
Harmitteli, kun vasta yöllä oli muistanut ottaa kinkun sulamaan, 

olikohan se vetistä. Vapisevin käsin kaatoi kahvia mukiin, 

kysyi paljonko laitetaan maitoa.

Siinä se itku meinasi tulla, oikein kunnolla. 

Lapsuuden marjareissuilla äidin tekemät eväät
syötiin takakontin reunalla tai kannonnokassa istuen. 

Silmään nousseen tipan  jälkeen tulikin sitten häpeä, 

miksen itse edes ajatellut eväiden tekoa. 

Evästauon jälkeen ajeltiinkin siellä täällä, 

tuollakin oli joskus käyty.  Taidettiin unohtaa ne hillatkin.

Monta, niin monta muistoa tulvahti mieleen.
Ja tämäkin hetki tallettuu muistojen joukkoon.

Jaana

Kesä vie

Heipparallaa!

Vierähtikin tovi ilman blogipäivityksiä, 

täällä ollaan ihan lomalla :D

Muutamat kesäkuvat kertokoot tunnelmia. 

 

 

Lomaa on vielä reilut pari viikkoa jäljellä, 

ehditään pikku pyrähdys "etelänmaillekin", 

ja varmasti paljon paljon muutakin. 

Mukavaa viikonloppua!

Jaana

Helppo piirakkaresepti

Entinen varhaisteini oli leiponut kesätyöpaikassa

ja vinkkasi helposta piirakkareseptistä. 

4 dl piimää

3-4 dl sokeria 

1,5 dl öljyä

6,5 dl vehnäjauhoja 

1 rkl leivinjauhetta

Täytteeksi raparperia, omenaa, marjoja.....

Sekoita kaikki ainekset keskenään 

ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Ja mahdolliset herkuttelusta aiheutuvat lisäkilotkin ovat kuulemma
vain KESÄkiloja, syksyllä enää muisto vain  :D
Suut makiaks!

Aurinkoista päivää!

Jaana

Jäi se toinenkin

Eihän se toinenkaan sitten mihinkään lähtenyt

vaikka kovasti lähtemässä oli. Kun ei kukaan ole omakseen huolinut

mietittiin mihin hänet sijoittaa ja hoksattiinpa, 

että hänhän sopiikin mainiosti parvekkeelle, entisen

8-kulmapöydän tilalle. 

Sielläpä hän nyt nököttää, ulkoruokinnassa ;) 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Jaana

Uutta vanhaa entisen tilalle

Heipparallaa!

Pöydän vaihduttua jäi yksi asia mietityttämään. 

Jokin aika sitten kävin vanhalla koululla järjestetyissä myyjäisissä, 

josta mukaan tarttui koululla joskus käytössä ollut valaisin. 

Ensimmäinen ajatukseni oli käyttää pelkkä metallikupu

mutta kuvun maalattuani ei lasiosakaan näyttänyt enää pöllömmältä. 

    

Entinen valaisin tuli myydyksi jo ennen kuin ehdin sen
myyntiin laittamaan mutta hyvä näin. 

Pari päivää sitten heitin kellon ja aivot nurkkaan, 

 nyt lomaillaan!

Mukavaa viikonloppua kaikille teille!

Jaana 

Lahjus

Nyt kun tienpientareet rehottavat

tulee kesäkukkia kerättyä maljakkoon

melkein liiankin kanssa. Maljakoksi käyvät

mainiosti erilaiset lasipurkit, esimerkiksi

tämä appiukolta lahjuksena saamani ihanuus.

Iloista alkanutta viikkoa!

Jaana

Kesä

En ole tänä kesänä tainnut kuvailla huvimajassa

muuta kuin keväisen siivouksen aikaan mutta

eipä tuolla mikään ole muuttunut. 

Tänään lueskelin erästä puutarhablogia 

(jonka nimen ehdin harmikseni jo unohtaa)

ja ihastelin kasvi/kesähuonetta, joka sananmukaisesti pullisteli 

toinen toistaan ihanampia aarteita. Tulin ajatelleeksi, 

että mitä jos omassa huvimajassakin olisi paljon paljon kaikkea, 

nythän se on aika riisuttu malli kuitenkin. 

En tiedä, tulisi varmaan tavaraähky kuitenkin.

Nyt tassuttelen kahvikupposen kanssa tuonne möksään.

Nauttikaahan lämmöstä!

Jaana

Yksi lähtee, toinen jää

Niin siinä sitten kävi. 

Seisoimme I. Sännän kanssa keittiössä, 

välissämme kaksi pöytää ja ilmassa leijuva kysymys "Kumpi?". 

Tuskin ehti kysymys ilmaankaan, 

kun I. Säntä jo vastasi "Tämä jää".

Ja Tämä jäi.

Tarkka silmä saattaa vielä nähdä vilahduksen Namun
entisestä punaisesta kuoresta.
Maalin rapsuttelun ja kevyen hionnan jälkeen
käsittelin Namun vahalla, jota oli jäänyt yli
lipaston tuunauksesta.
Onni oli myöden vahan riittävyydessäkin,
eipä jäänyt purkin pohjalle edes hajua!

Siinä ne nyt ovat,
sulassa sovussa kaikki sekalaiset löydöt,
yksi kirpparilta, toinen mummolan vintiltä,
kolmas navetan takaa, vanhempaa ja uudempaa,
tuunattua ja tuunaamatonta...

Yksi kohta kuvista kuitenkin pistää silmään,
joku joka ei enää kuulu joukkoon.
Uusi projekti onkin jo aluillaan... :)
Nähtäväksi jää mitä I. Säntä siihen sanoo...

Mukavia päiviä sinne!

Jaana