Niin ovat kuurankukat ja jäälyhdyt historiaa,
vesisade sulatti jäät ja taitaa viedä lumetkin mukanaan.
Tylsää.
Mutta kevättä kohti ollaan menossa ja
ikkunalla vihertävä murattikin on innostunut kasvamaan oikein kunnolla.
Varret ovatkin jo sen verran pitkiä, että
pieni koroke on tarpeen, jotta "lonkerot" eivät sohvalla istujaan ylety.
Korokkeeksi laitoin vanhan tiilen,
jonka maalasin mustaksi.
Hauskasti musta väri tekee tiilestä pehmeän ja hauraan oloisen.
Ruukun juurelle asettui entisen varhaisteinin
ala-asteaikana taiteilema norsu.
Lopuksi assistenttini suoritti vielä lopputarkastuksen
ja totesi rakennelman asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi ;)
Iloista viikonjatkoa sinne ruudun toiselle puolelle!
Jaana