Pihalla

Juku mitkä säät, 

kyllä kelpaa ulkona oleilla, 

ja sen kyllä sisätiloissa huomaa. 

Sisällä näyttää kuin pommi olisi räjäytetty, 

mutta niinhän se on joka vuosi, 

kesäelämää!

Uskokaas tai älkääs,

kävin eilen Ikeassa. 

Vähänkö olin eksyksissä. 

Ikea ei tosiaankaan ole meikänaisen paikka, 

mutta lähdin mukaan anopin seuraksi. 

Anopin rakas kissa lähti pari viikkoa sitten kissojen taivaaseen, 

selkeästi on ollut tarvetta piristykselle.
Ja anoppini tuntien tiedän,
että Ikea piristää varmasti.

Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa "anoppi", 

enemmän paikkansa pitävä olisi "kaveri". 

Ollaan tosiaankin enemmän kaverit, 

ei miniä eikä anoppi, 

vaikka vähän leikkimielisesti joskus kutsutaankin toisiamme

"maailman parhaaksi miniäksi" ja "maailman parhaaksi anopiksi". 

Niinhän me ollaankin, minä olen anopin ainoan pojan ainoa vaimo

ja anoppi puolestaan ainoan mieheni ainoa äiti :)

Jaa mitäkö ostettiin? 

Anopilla oli ihan jotain ostettavaakin, 

mutta omaan kassiini ei kyllä juurikaan painoa kertynyt. 

Lautasliinoja, mehupillejä ja 

ihana horrrrrrtensia. 

Ihanuus löysi paikkansa takapihan terassilta, 

missä muuten olikin mukavasti (?) siitepölyä pöllyteltäväksi. 

Oikeastihan tuo terassi on yläkerran parveke, 

mutta jostain syystä kutsun sitä takapihan terassiksi...

Purkin pohjalla oli vielä petsiä, 

jota pensselöin kaupasta kiikutettuun hedelmälaatikkoon. 

Risulintu on lentänyt meille Metsänkylän navetasta. 

Laatikosta löytyi tuulikello, jonka nostin taas esille.

Eipä tuo juuri kilise eikä kalise, 

mutta kaunis se on. 

Lämmintä lauantaita!

Jaana