Tein sen mistä niin kauan haaveilin

Heti vuodenvaihteen jälkeen alkoi meillä
vasaran ja taltan pauke. Asiaa oli puitu pitkään,
puhuttu, unelmoitu, punnittu monelta kantilta, välillä unohdettu
ja sitten taas otettu uudelleen puheeksi.

Talossamme on kaksi takkaa ja puuhella,
joita kaikkia "yhdistää" suuri piipunmuuri.
Yläkerrassa takka ja keittiössä seisova muuri on rakennusvaiheessa
rapattu valkoiseksi.

Mutta, koko sen kymmenen vuotta mitä
tässä talossa olemme asustaneet, on ollut tiedossa
mitä ihanaa rappaus alleen piilottaa. 

Taltan ja vasaran pauke on nyt hiljentynyt.

Kurkataanpa ensin olohuoneen suunnasta keittiöön.

Ja siirrytään sitten keittiön puolelle. 

Joissain kohdissa olin tarkoituksella hiukan huolimaton saadakseni tiilet 

enemmän vanhan näköiseksi. Muutamalla taltan "vanhingonlaukauksella" 

sain lohkaistua tiilen reunoja. Rouheutta, karheutta....

Rappauksen irrotus sujui paljon helpommin ja nopeammin 

kuin olin ajatellut, mutta siivoushommiahan tämän jälkeen riittää. 

Ja riittää. Pölyjä saa varmasti pyyhkiä vielä monet kerrat, 

mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. 

Mukavaa loppiaista!

Jaana