Haikein mielin luovun tänään
yhdestä eletyn elämän konkreettisesta muistosta.
Itse muistohan toki säilyy ajatuksissa,
mutta konkreettinen osa poistuu, kun
äitini pinnasänky muuttaa uuteen kotiin.
Kyseinen sänky on joskus täällä blogissa
vilahtanutkin, löytyi lapsuudenkodin ullakolta,
ja oli jo aiemminkin myynnissä.
Muistoisin terkuin, Jaana
Muistoisin terkuin, Jaana
oi, minen raaskis moisesta ihanuudesta luopua..
VastaaPoistaOi, miten sä raaskit ??
VastaaPoistaArvatkaa mietinkö pitkään?
VastaaPoistaMutta niin se vaan on, että kaikkea ei voi säilyttää :) hyvään kotiin pääsi :)
Jos olisi ollut tälle paikka tässä kodissa, olisi se tänne matkannut jo aikoja sitten. Siskon vauvallekin yritin sänkyä runsas vuosi sitten tyrkyttää, että olisi melkein niin kuin mulla ollut :D Niin ihana huonekalu, kerta kaikkiaan!
VastaaPoista♥♥
Poista