Aina, jo teinivuosista lähtien,
olen vannonut, että kotiini ei nahkaista
sohvaa tai nojatuolia tule, ei ikinä.
Kuitenkin nyt sellainen olohuoneemme
nurkassa nököttää....
I. Sännän piiiiiiitkäaikainen haaveilun kohde on
ollut nahkainen, muhkea laiskanlinna. Asia on herättänyt
ajoittain kiivastakin keskustelua mutta tosiasiahan on,
että kotimme on kaikkien täällä asuvien koti, joten
kaikkien toiveetkin tulee huomioida.
Näinpä I. Sännän haave nyt toteutui. Kovin muhkeaa
laiskanlinnaa hän ei saanut mutta nahkaisen nojatuolinsa kuitenkin.
E. Männän mieleen on tietysti kuluneisuus :)
eikä 10 euron hintakaan huono ollut.
Ja kukapa tietää vaikka jonain päivänä
E. Mäntäkin tuoliin suuremminkin tykästyisi....
Never say never.
Iloa tiistaipäivään!
Jaana
