Puhetta kierrätyksestä

Kierrätyksestä puhutaan, useasti ja paljon. 

Meillä on ahkerasti kierrätetty kaikkea mahdollista

jo niin kauan kuin muistan, lasipurkit, peltipurkit, 

lehdet&paperit, kartongit, vaatteet.... Kierrätys on niin

vakiintunut osa arkea, ettei sitä oikeastaan tule paljon ajateltuakaan, 

jälkikasvukin on siihen jo täysin "koulutettu". 

 

Muovinkeräyspisteiden ilmestyttyä meillä kahdesti kuukaudessa vieraileva

jätteenkuljetusauto nielaisee kitaansa 

entistä pienemmän määrän sekajätettä, itse asiassa 

niin paljon vähemmän, että nykyinen toiseksi pienintä kokoa edustava

jäteastia voitaisiin huoletta vaihtaa pienimpään kokoon. 

Lehdissä, blogeissa ja netin keskustelupalstoilla on paljon keskustelua

kierrätyksen vaatimasta tilasta. Sisustuspalstoilla kysytään neuvoja 

toimivan kierrätyspisteen rakentamiseen ja mietitään mistä löytää tilaa 

kierrätettävien materiaalien säilyttämiseen. 

Totta on, että meillä kaikilla on erilaiset 

ja erikokoiset tilat mutta en silti oikein ymmärrä kyseistä keskustelua. 

Miksi pitäisi varustaa koti isolla "kierrätyskeskuksella"? 

 Miksi kierrätettäviä materiaaleja pitäisi säilöä kotiin suurempina määrinä? 

Meillä kierrätetään mutta ilman mitään erikoisia järjestelyjä. 

Kartongit kasaamme sisäkkäin kissanruokalaatikkoon tai isoon maitopurkkiin.

"Nippu" vie keittiön alakaapissa tilaa tasan sen maitopurkin tai 

kissanruokalaatikon verran ja kun nippu on täysi, 

se siirtyy toisessa alakaapissa piileksivään kauppakoriin 

ja matkaa kauppareissulla kierrätyspisteeseen. 

Sanomalehdet ja muut paperit kerääntyvät paraatipaikalle olohuoneeseen, 

vanhaan armeijaan ammuslaatikkoon. Sopivasti suuri loota on juuri sopivasti

pieni niin ettei kierrätyspaperin määrä "räjähdä" vaan lootan sisältö mahtuu yhteen kangaskassiin keräyslaatikkoon vietäväksi. 

Ja tarkoituksella muuten kangaskassiin ;)

Muovijätettä varten ostin kirpparilta kirkuvan keltaisen, 

alunperin sinikeltatavaratalosta peräisin olevan peltipöntön. 

Tylsän harmaaksi suhuttelemani pönttö ahmaisee sisuksiinsa 

suunnilleen viikon muovijätteet. Muovit pestään/huuhdellaan jokapäiväisen 

kattiloiden ja paistinpannujen pesun yhteydessä, 

erikseen ei vettä muoveille lasketa.

Metalli- ja lasijätettä meillä syntyy todella vähän.

Mahdolliset lasipurkit jatkavat monesti elämäänsä hillopurkkeina.

Kierrätykseen päätyvät purkit säilyvät keittiön alakaapissa

ja kulkeutuvat vaikka lenkin yhteydessä läheiseen keräyspisteeseen. 

Ostoksissa tulee kiinnitettyä paljon huomiota pakkauksen 

kierrätettävyyteen. Muovia pyrin välttämään niin paljon kuin mahdollista, 

en esimerkiksi osta nuudeleita, jotka muovipakkauksensa sisällä on pakattu vielä erikseen muovitettuihin nippuihin. 

Outoa varmasti monen mielestä, mutta meillä jäävät 

nuudelit syömättä, jos muoviton merkki on kaupasta loppu :D 

Jogurttia meille ostetaan vain kartonkipakkauksessa, sellaisessa, 

jossa ei sitä typerää muovikorkkia ole.

Tällaisia ajatuksia tästä tunteita kuumentavasta aiheesta. 

Miten teillä kierrätetään? 

Terkkusin, Jaana