maanantai 18. heinäkuuta 2016

Dyykattua valoa

Koskaan ei ole sellaista tuuria, että minä jotain 
jostain roskalavalta löytäisin. Näin olen ajatellut ja 
moneen kertaan asian täällä blogistaniassakin todennut. 

Yhden löydön olen tehnyt tienvarresta, paikasta, jossa
saatoin olla varma, että löytöni todella oli hylätty.  
Muuten löydöt ovat olleet todella nollassa. 
Kunnes eräänä alkukesän päivänä....
tässä tulee mieleeni kouluajan runokirjoihin tallettamani 
"kävelin kerran metsätiellä, tapasin sinut siellä....", 
koska kirjaimellisesti kuljin metsätietä, kun tämän aarteen kohtasin.
Kyseisen "metsätien" varrella on toki asutusta ja yhdessä talossa
oli meneillään jonkinlainen tyhjennys. 
Siellä romulavalla aarteeni nökötti.  
Sähköt toki oli syytä uusia mutta nyt uusin aarteeni 
luo valoaan olohuoneen nurkassa. 
Olen ihan vähän ihastunut....




 
 Joskus käy tuuri sentään meikäläiselläkin.
Ai niin, joko sanoin, että olen ihastunut.....? 
Ihan vähän vain.

Aurinkopäiviä teille!

Jaana

Ps. Voihan jukra Vanha Jäärä, tarkoituksella en ole pitänyt jännityksessä 
vaan asia on unohtunut kokonaan.... :) Hyvä. kun kysyit! 
Niin mitä ne pallot olivatkaan? 
Ovat poijuja, jostain kummasta veljelleni kulkeutuneet, 
peräisin kuuleman mukaan Norjasta eli kansainvälisillä vesillä ollaan :) 
Näyttävät aivan betonilta vaikka alumiinia ovatkin, 
just passeleita puutarhaan!
 

12 kommenttia:

  1. No jes, vähänkö on ihana löytö!

    VastaaPoista
  2. No todellakin! Todellinen ihanuus, huh.
    Minullakaan ei ole dyykkauksessa ollut suurta tuuria, mutta tästä inspiroituneena yritän pitää jatkossakin silmät auki..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmät auki kannattaa kyllä kulkea, itse sain tästä ihan uutta potkua roskalavojen tutkimiseen

      Poista
  3. Haa! Mun seuraava arvaus ois ollu, että pallot on onttoja ja niin ollen verkon kellukkeita! Aika lähellä...ei ollu moukari ei ;-)

    Vähänkö kivan lampun löysit metsätiellä, onneksi olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin tietysti voinut väittää palloja toooodeeeella painaviksi kahvakuuliksi ja kuvata itseni niitä nostelemassa, niissä kun on ne "kahvatkin" (jotka hautasin maahan) ;) Lamppu on huippu!

      Poista
  4. Millonhan minulle käy noin hyvä tuuri! Kysyn vaan..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että itse saan seuraavaa(kin) onnenkantamoista odotella pitkään, yleensä en löydä edes roskalavoja mistä tehdä löytöjä....

      Poista
  5. Kyllä sietääkin olla ihastunut - todellinen löytö - aivan upea dykkaus!! Poijut on hauska lisä..en olis arvannut..

    VastaaPoista