Kiitos teille kommenteistanne viime postaukseen.
Säikähdyksellä tosiaan selvittiin ja siitä täytyy olla kiitollinen.
Edelleen tokikin kuljen kännykkä alituiseen kädenjatkeena,
uskallan siitä irtautua vain entisen varhaisteinin läsnäollessa.
Eilen ambulanssin äänen kuullessani laitoin teinille viestin
"Missä olet?".
Jotenkin yhden sanan sisältäneessä vastausviestissä
oli rivien välissä luettavissa,
että nyt olisi jo mamman aika rauhoittua.
Näin kai se onkin mutta minkä sitä itselleen voi.
Tänään on kuitenkin nautittu kauniista kesäpäivästä
ja herkuteltu mansikkatortulla. Onko olemassa parempaa kuin tuoreet mansikat?
Sadepäivinä ovat hämähäkit juhlineet huvimajassa
ja tänään olikin luudalla töitä, hus pois seitit ja ötökät.
Nettikirpulta löysin ruosteisen lyhdyn huvimajan oven pieltä koristamaan.
Orvokit jaksavat vielä huvimajassa kukkia,
ulkona ovatkin sateen piiskaamat ja enää vaivoin kukassa.
Mukavia kesäpäiviä teille kaikille!
Jaana
Ota asia siltä kannalta, että nyt kun lapsi joutui onnettomuuteen, niin on äärettömän epätodennäköistä että lähiaikoina - jos koskaan - tapahtuisi mitään vastaavaa! Relaa mamma :-) Herkullisen näköinen kaakku!
VastaaPoistaSanon samaa kuin Vanha Jääräkin, on hyvin epätodennäköistä, että vastaavaa tapahtuisi. Onneksi kaikki on nyt hyvin. Nyt nautiskelet kauniissa huvimajassasi<3
VastaaPoistaKiitos teille ihanaiset, noin juuri pitääkin ajatella. Olen jo irtautunut kännykästä ja lupaan, etten enää viestittele teinin perään jokaisen sireenin äänen kohdalla :)
VastaaPoistaRakastamiseen kuuluu huolehtiminen. Piste. Joskus toki saatamme huolehtia liikaa. Sekin on inhimillistä. Onneksi teinillä on kaikki hyvin.
VastaaPoista